Yhtyykö vai hajoaako Eurooppa - vuoden 1992 haasteet

Valtiotieteen tohtori, lähetystöneuvos Alpo Rusi Puhelinlaitosten liiton hallintoseminaarissa 23.11.1990

Kansainvälinen tilanne on kuluneen vuoden aikana ollut kuin toivon ja epävarmuuden avautumaton yhtälö. Tällä hetkellä on mahdotonta arvioida vältetäänkö Persianlahdella suursota. Emme myöskään tiedä, miten Neuvostoliiton kriisi kehittyy. Epävarmuus alkaa saada yliotteen toivon näköaloista.

Euroopassakaan tilanne ei ole enää niin rohkaiseva kuin vielä vuosi sitten. Lähes kaikkialla maanosassamme sisäpoliittinen tilanne on epävakaa. Rohkaisevinta on se, että maanosassamme ei ole valtioiden välistä jännitystä. Siinä mielessä ETYK:n juuri päättynyt huippukokous symboloi todellisuutta oikealla tavalla.

Voimmekin aiheellisesti kysyä, onko nyt toteutumassa vuosisatainen haave yhtenäisestä Euroopasta? Samaan hengenvetoon on kuitenkin kysyttävä myös, onko Eurooppa vain näennäisesti yhdistymässä ja tosiasiallisesti hajoamassa.

Eurooppa on 1600-luvun puolivälistä ollut nimenomaan kansallisvaltioiden maanosa. Samalla se on ollut kilpailevien valtioiden ja sotien tanner. Euroopassa on toteutunut se antiikin kreikkalaisen filosofin ennustus, jonka mukaan sota on kaiken kehityksen isä.

Tässä suhteessa olemme muutoksen kynnyksellä. Historian muuttava voima ei ehkä enää ole maanosassamme sota, vaan taloudellis-teknologinen kehitys ja kansalaisten muuttuvat arvot. Merkitseekö tämä samalla sitä, kuten Saksan liittotasavallan johtavat poliitikot ovat viime aikoina todenneet, että kehitteillä oleva "uusi Eurooppa" ei enää ole kansallisvaltioiden Eurooppa. Ottaako yhdistyvä Eurooppa kansallisvaltioiden tehtävän?

Voidaan sanoa, että kansallisvaltioiden aikakausi päättyi osittain jo toisen maailmansodan mukana. Tuolloin Eurooppa tarvitsi ulkopuolista apua. Yhdysvaltain massiivinen taloudellinen ja sotilaallinen apu nosti läntisen Euroopan jaloilleen. Uutta Eurooppaa ryhdyttiin maailmansodan raunioista luomaan yhteistyön ja taloudellisen integraation keinoilla.

Itäisen Keski-Euroopan valtiot eivät tähän kehitykseen päässeet kuin vasta vuoden 1989 vallankumousten jälkeen. Sosialististen maiden maailmanyhteisön muodostaminen jäi piirustuspöydille ja paraatipuheiksi. Itäisen Keski-Euroopan valtiot ja Neuvostoliitto ovat nyt paljolti samassa tilanteessa kuin Eurooppa 1800-luvulla, jolloin maanosassa koettiin voimakas nationalistinen aatteellinen aikakausi.

Esitykseni kiinnekohteeksi esitän seuraavia näkökohtia:

1. "Saksan kysymyksen" tultua vihdoin ainakin johonkin määrään ratkaistuksi, Euroopan ongelmaksi on muodostumassa "Venäjän kysymys".

2. Saksan ja Neuvostoliiton kuluvan syksyn aikana allekirjoittamat monet sopimukset ovat asettaneet näiden maiden keskinäissuhteet historiallisesti normaalille tasolle. Nehän ovat olleet perinteisesti yhteistyökumppaneita. Tästä suhteesta riippuu jatkossa Euroopan turvallisuus ja hyvinvointi.

3. Yhdysvallat säilyttää asemansa Euroopassa ennen muuta yhteistyökumppanina turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

4. Suomen paikka Euroopassa on vakiintunut lähinnä puolueettomuusasemamme sekä Pohjoismaisen että EFTA-yhteistyön avulla. Asemallemme on luonut lähtökohdan Neuvostoliiton kanssa luotu toimiva turvallisuussuhde. Euroopan muutos ei jätä mitään maanosan vakiintunutta asetelmaa koskemattomaksi.

5. Suomi haluaa olla vahvistamassa niitä rakenteita, joiden avulla pyritään maanosan yhtenäisyyteen. Kyse on mukanaolosta kasvun prosessissa (growing together), jossa edetään etapeittain: kokonaisuuden kaikkien palasten on asetuttava toisiaan tukevalla tavoin Suomen Eurooppa-yhtälöön.

Suomen Eurooppa-yhtälö koostuu kolmesta prosessista: pan-eurooppalaisesta, integraatiokeskisestä Euroopan "yhdistymisestä" sekä Neuvostoliiton/Venäjän uudistumisesta ja sen uuden Eurooppa-suhteen syntymisestä.

1. Pan-eurooppalaisella prosessilla tarkoitetaan ns. ETYK-Eurooppaa Atlantilta Uralille.

- ETYK pyrkii vakiinnuttamaan yhtenäiset ihmisoikeusnormit ja demokratian rakenteet.

- ETYK luo pan-eurooppalaisia turvallisuustakuita, muttei korvaa kokonaan euraasialaisen turvallisuusjärjestelmän (Neuvostoliitto/Venäjä) ja NATO:n sotilaallisia takuita.

- Jatkossa syntynee taloudellisia pan-eurooppalaisia rakenteita (Hollannin ehdotus Euroopan energiayhteisön luomiseksi).

2. Integraatiopolitiikassa "yhdentyvä Eurooppa" ja Neuvostoliitto/Venäjä etsiytyvät funktionaaliseen kanssakäymiseen ja asteittaiseen lähentymiseen. Tämä prosessi toteutuu paremmin, mikäli Venäjää ei pidetä jo nyt Euroopan osana: Venäjä on niin suuri, ettei siitä ehkäpä koskaan voi tulla "osa" luonnollista Eurooppaa.

- Itäisen Keski-Euroopan maiden sisäisen muutoksen tekijät ovat poliittisia sekä taloudellis-teknologisia. Nämä maat eivät koskaan kyenneet astumaan koskaan kyenneet astumaan korkeateknologiaan nojaavaan tietoyhteiskuntaan. Taloudellisen kasvun taittuminen tapahtui jo 1970-luvun alussa.

- Neuvostoliitto haluaa Pietari Suuren Venäjän tavoin lähestyä länttä, mutta joutuu historiallisista ja sosioekonomisista syistä rakentamaan tulevaisuutensa omien lähtökohtiensa pohjalta. Toisaalta yhdentyvän Euroopan ja Neuvostoliitto/Venäjän välille on turvallisuuspoliittisista syistä luotava kiinteä yhteistyösuhde: on vältettävä "uusi kahtiajako" (vrt. edellinen ehdotus energiayhteistyöstä).

Neuvostoliitto voi valtioliittoumana hajota 1990-luvulla. Tähän alueeseen liittyvien valtioiden on joka tapauksessa rakennettava tulevaisuutensa siten, että ne tulevat toimeen keskenään ja säilyttävät talouksiensa tietyn asteisen keskinäisriippuvuuden (jos öljystä rikkaan Ob-joen alueelle syntyy Uralin tasavalta, sen on edellämainituista syistä luotava eriasteiset yhteistyösuhteet äiti-Venäjään).

- Eräs Neuvostoliiton mullistusten mielenkiintoisimista piirteistä liittyy siihen, että eivät vain tuon suunnattoman valtioalueen erilaiset kansallisuudet nosta päätään, vaan vielä ehkäpä enemmän "eriytyvät" erilaiset muut alueet (Aasian tasavalta, Odessan vapaakaupuni jne.).

3. Euroopan yhdentymisprosessissa on kyse ennen muuta EY:n kehittymisestä poliittiseksi ja taloudelliseksi unioniksi yhteisön keskeisissä sopimuksissa ja asiakirjossa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti. Tämän prosessin lähtökohtana on maanosan luonnollinen "yhteenkasvaminen", josta ovat puhuneet toisen maailmansodan jälkeen sellaiset poliitikot kuin Winston Churchill ja viimeksi Helmut Kohl.

- EY on kehittynyt prosessina, jossa ensin on asetettu tavoite ja sitten ryhdytty pala palalta lähestymään asetettua tavoitetta (Single Act - Single Market).

- EY:n joulukuussa pidettävistä talous- ja rahaunionia sekä poliittista unionia koskevista hallitusten välisistä konferensseista riippuu, millä vauhdilla ja minkäsisältöisinä EMU ja EPU syntyvät (EY-parlamentin toimivaltaa vahvistetaan oleellisesti, yhteinen keskuspanki 1998).

- Euroopan yhteisön tavoitteena on luoda myös turvallisuusyhteisö, mutta kyse on julistuksellisesta tavoitteesta, jonka ei uskota tässä vaiheessa johtavan sitovaan sotilaspoliittiseen mekanismiin.

- Pääministeri Thatcherin eron jälkeen näyttää todennäköiseltä, että EY:stä syntyy liittovaltio (Helmut Kohlin ja pohjoisten jäsenmaiden federalistinen malli).

Suomen paikka yhdentyvässä Euroopassa

- Panostamme ETA-neuvotteluihin, joka olisi paras nykyisenkaltaisen puolueettomuuden, koskemattomuuden ja miksei myös taloutemme pehmeän sopeutumisen kannalta.

- ETA-neuvottelujen vaikeutumisen seurauksena on ryhdytty puhumaan vaihtoehdoista: 1) nykyisen tilanteen jatkaminen erillisratkaisuin 2) EY:n täysjäsenyyden hakeminen.

- EY-jäsenyyden edut: päätöksenteko-oikeus, sisämarkkinoiden tarjoamat edut taloudelle, kansalaisten vapaa liikkuminen, euro-sivilisaation yhteiskuntaamme pehmentävä vaikutus, kultturimme kehittymisen vahvistaminen vuorovaikutusrakenteiden lisääntymisen avulla, itäisen Keski-Euroopan maksujen jakaminen laajemmassa yhteisössä jne.

- EY-jäsenyyden ongelmat: epävarmuus siitä, miten tämä ratkaisu vaikuttaa turvallisuuteemme, jääminen EY:n periferiaksi, köyhän etelän nostaminen pohjoisen elintasoa alentaen, pakolaisuus ja siirtolaisuus.

Yhdentyvä Eurooppa kansainvälisessä politiikassa

- Yhdysvallat tukee Euroopan yhdistymistä EY-keskisenä prosessina (sen yritysten toiminta helpottuu Euroopassa, yhdistyvä Eurooppa on luotettavampi ja voimakkaampi poliittinen kumppani).

- Neuvostoliitto lähentyy ainakin tällä hetkellä EY:n kanssa: Neuvostoliitolle EY on partneri.
Yhdentyvän Euroopan koko ja malli vuoteen 2000

- Nykyisen kehityksen jatkuessa EY:stä tulee 19:n maan "liittovaltio".

- Pan-euroooppalaisuus toteutuu funktionaalisena rakenteena.

- Itäisen Keski-Euroopan valtiot (ainakin Unkari, Tshekkoslovakia ja Puola) assosioituvat EY:öön.

Kehityksen reunaehdot

- Vuosina 1991-82 koetaan vakavia kansainvälisiä kriisejä, joiden ratkaisusta riippuu myös se, laajentuuko EY: se joka tapauksessa kehittyy Saksa-napaiseksi taloudelliseksi ja poliittiseksi unioniksi 1990-luvulla.

- Arvaamaton, lähinnä globaali kriisi, joka alkaa kolmannesta maailmasta tai hajoavasta Neuvostoliitosta.