Venäjän taloudellisista riskeistä Suomen kannalta

Kun Eduskunta perjantaina 5.12.2014 äänesti Fennovoiman luvasta kansanedustajien olisi tullut käsitellä perusteellisesti Venäjän taloudellista tilannetta. Keskustelusta uupui tämä analyysi.

Öljyn hinnanlasku vie Venäjän bruttokansantuotteesta lähes 6 prosenttia. Lisäksi Venäjän valtion valuuttavarannot on ilmeisesti yliarvioitu. Valuuttavarannoilla on nyt Venäjän taloudessa uusi tärkeä rooli, koska pakotteet ovat sulkeneet venäläisten yhtiöiden tarvitsemat lainahanat lännessä. Rahoittaakseen toimintaansa yhtiöt tarvitsevat kiperästi lainaa jota ne eivät enää lännestä saa.   Miten venäläiset yhtiöt aikovat suoriutua yli 130 miljardin veloistaan, jotka laukeavat maksettavaksi tulevan 12 kuukauden aikana? 

Tämä huoli kävi ilmi presidentti Vladimir Putinin kanskunnan tilaa käsitelleestä puheesta Kremlin Yrjön salissa. Hän oli nyt selvästi huolissaan valuuttakadosta. Presidentti Putin  alleviivasi  jo 13.11, että Venäjä hoitaa kulta - ja valuuttavarantonsa hallitusti, harkitusti ja säästäväisesti. Putin on joko väärässä taikka häntä ei ole informoitu oikein. Pelkästään menneenä vuotena Venäjän vaihdettavan valuutan arvo on laskenut n. 20%, koska keskuspankki on joutununut tekemään ruplan tukiostoksia. Marraskuussa valuuttavaranto oli virallisesti n. 370 miljardia (Usd). 

Noin 170 miljardia dollaria Venäjän valuuttareserveistä makaa kahdessa suuressa omaisuusrahastossa: (1) Reservirahastossa, sekä (2.) Kansallisessa omaisuusrahastossa (82 miljardia Usd.). Yleinen käsitys kansainvälisissä pankkipiireissä on, että suuri osa näistä varoista rahastoissa ei ole likviidejä varoja taikka eivät välittömästi irroitettavia varoja esim. lyhytaikaista rahoitusta varten. Nyt lännessä asuvat venäläiset (useimmat Putinia paenneet) asiantuntijat väittävät Kansallisen omaisuusrahaston varojen olevan sidottuina lainoina pitkäaikaisiin infrastruktuuriprojekteihin eri puolella Venäjää. Tämä rahasto rahoitti myös Venäjän Investointipankkia, kun se rahoitti kaikki Sotchin olympialaisten rakennus- ja infrastruktuuriprojektit. Näiden lainojen takaisinmaksut Kansalliselle omaisuusrahastolle ovat "viivästyneet" ja ne on nyt jouduttu "uudelleenjärjestämään" kuten termi kuuluu. 

Lännen pankkipiireissä on ainakin osittain voitu todistaa  Sotchin rakennusprojekteihin tarkoitettujen varojen häipyneen urakoitsijoiden ja jobbareiden taskuihin. Varat on varastettu ja siksi  Kansallisen omaisuusrahaston uskotaan  olevan kyvytön tukemaan ja auttamaan Venäjän hallitusta. 370 miljardin valuuttavarannon sijasta asiantuntijoiden piirissä käsitys on se että Venäjän valuuttavarannot saattavat olla jopa alle 200 miljardia. Venäjän Keskuspankki on todennäköisesti yliarvioinut sen käytössä olevat valuuttareservit.Venäjän kansallinen öljy-yhtiö Rosneft on jo ehtinyt pyytää apua keskuspankilta velkojensa suorittamiseksi, mutta jos Keskuspankki pelastaa Rosneftin, jonossa on nopeasti suuri määrä ylivelkaantuneita muita yrityksiä. Osa niistä menee konkurssiin ja Rosneftistä myydään nyt n. 25% sijottajille. 

On huolestuttavaa, että Suomessa tätä kehitystä ei seurata vaan  haastatellaan ”Venäjän tutkijoita" (HS 05.12), jotka  eivät seuraa ammattitaitoisesti taloutta ehkä siksi, että siitä ei osata löytää olennaisia ja oikeita tietoja. On syytä kysyä: millaiset taloudelliset riskit liittyvät Rosatom-yhteistyöhön? On syytä olettaa että Rosneft saa osuuden ydinenergiatuotannostamme ilman sitoumuksia koska Venäjän talous on heikompi kuin on kerrottu.

Mikäli Venäjän nykyinen taloudellinen tilanne heikkenee ja pakotteet purevat kuten tähän asti, Venäjän valuuttavarat riittävät suoriutumaan tuontimaksuistaan noin kolmeksi - viideksi kuukaudeksi tästä eteenpäin. Koska tilanne joka tapauksessa on vakava, on ymmärrettävää, että Putin torstain puheessaan (04.12-14) lupasi "armahtaa" kaikki ne jotka palauttavat varansa Venäjälle. Kovassanaisesta ja mahtipontisesta puheesta huolimatta Putinin puhe kansalaisilleen oli paljastava ja huolestunut. Venäjän taloudellinen tila on jo saanut kovan kolauksen ja talous tulee edelleen heikkenemään. Siksi keskustelu Rosatomin osallistumisesta Fennovoima-projektiin osakkaana on syytä tarkastaa myös toimitusten turvallisuuden kannalta. Projektin rahoittaminen saattaa tulla arvaamattoman kalliiksi. Kyse ei siten ole vain Suomen ja Venäjän taloudellisen riippuvuuden poliittsista ulottuvuuksista. 

Tämän tekijä on kirjassaan Etupiirin ote korostanut, että Suomen ja Venäjän suhteita tulee osata säädellä. Kirjoittaessani en osannut arvioida, että kyse on aiempaa tärkeämmästä kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Tämä ei tarkoita, että Suomen ja Venäjän suhteita ei tulisi kehittää, monipuolistaa ja jopa laajentaa. On kuitenkin arvioitava politiikkaratkaisuja ajassa ja kyettävä ennakoimaan tulevaa. Yrityksiä ei tule johtaa harhaan katteettomilla analyyseillä, puhumattakaan tukeutumalla trollitehtaiden hämääviin ja harhaanjohtaviin asiantuntijoihin.