Suurlama kolkuttaa - kuuleeko kukaan?

Suurimman luottoluokittajan ratkaisu pudottaa Suomi kolmen A:n luottoluokituksesta kahden A:n  joukkoon on varoitussignaali. Vaikuttaa siltä, että se hukkuu muiden vastaavien signaalien sekaan. Eräät maamme elinkeinoelämän eturivin edustajat ovat allekirjoittaneelle tätä pidättyvää asennetta ihmetelleet. Suomalaisia on arvostettu harkitsevaisuudesta. Historia kuitenkin opettaa, että parhaat johtajamme ovat olleet varoittelijoita, jotka ovat ajoissa korottaneet äänensä. Presidentti Juho Paasikivi varoitti Talvisodan alla, että Venäjä hyökkää - hän ei koskaan puhunut oikeastaan Neuvostoliitosta. Ulkoministeri Eljas Erkko huitaisi kädellä vanhan valtiomiehen hermostumiselle.

Vuosina 1989-1990 Suomessa koettiin monella tapaa ratkaiseva käännekohta. Neuvostoliitto, tai paremminkin Venäjä, oli kaatumassa. Tulevasta varoittelijat oli poistettu medioiden pääuutisista ja sisäpiirien päätöksentekopöydistä. Presidentti Mauno Koivisto korosti julkisuudessa, että ”emme toivo saatikka halua myötävaikuttaa Neuvostoliiton hajoamiseen”. Toisaalta rahamarkkinat oli Suomessa vapautettu ja ihmiset innostuivat lainaamaan. Vakuuksista viis. Markan arvo kallistui kallistumista ja samalla pääministeri Harri Holkerin, presidentin hallitus, teki vaalibudjetin vakaan kasvun ennusteelle, johon ei enää uskonut edes budjettia laatinut ministeriökään. Suomi oli presidentin ohjauksessa. Tämä  sisä- ja ulkopoliittinen ” ohjaus” ratkaisi sen, että 1991-1992 Suomen talous sukelsi 13% ja parissa vuodessa työttömyys nousi 20 prosentin tasolle. 

Suomen tulisi päästä eroon 1960-luvulla luodusta neuvottelutaloudesta, vaikka tammikuussa 1940 tehty työmarkkinajärjestöjen niin sanottu tammikuun  kihlaus ja sitä sotien jälkeen seurannut kolmikanta auttoivatkin sovittamaan merkittävät uudistusohjelmat -peruskoulu, terveydenhoito, alueellinen yliopistojärjestelmä - järkevän taloudenpidon pohjalle. 

Onko Suomi 2014 syksyllä suurlaman ovella? Monien mielestä on, mutta tulevat vaalit ovat hillineet päättäjien mielialoja. Luottoluokittajat katsoivat, että Suomessa ei saada aikaan rakenneuudistuksia, joiden perustalta uusi kasvu voisi käynnistyä. Kalastusmaksun poistaminen yli 65 vuotiailta ei ole rakenneuudistus, mikä on jokaiselle selvä asia. Tällaisia rakenneuudistuksia voisivat olla: 

(1) velkajarrun säätäminen 
(2) pienten yritysten työllistämisen esteiden radikaali poistaminen
(3) työmarkkinajäjestelmän  korjaus (lähinnä yrityskohtaisien sopimusten rohkaiseminen)
(4) oppisopimusjärjestelmän tehokas edistäminen 
(5) yritysverotuksen työllistämiseen tähtäävä kehittäminen 

Mallia voi käydä hakemassa vaikka Sveitsistä, missä työttömyysaste on noin 3% vaikka maan työvoimasta yli 20% on ulkomaalaisia.

Suomessa on  käsillä samankaltainen sisä- ja ulkopoliittinen käännekohta kuin 1989-1990. Maailma on moninapainen, missä voimapolitiikkaa ei ole saatu kahlituksia. Suomen geopoliittinen asema on jälleen hankaloitunut. On sanottu, että kylmän sodan jälkeinen järjestelmä on jälleen samankaltainen kuin ennen toista maailmansotaa. Kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä, eivätkä kaikki kerro kuinka monilla korteilla pelaavat.