Sanktioiden merkitys kansainvälisessä politiikassa

Taloudellisia sanktioita pidetään diplomatian käytössä olevista keinoista kaikkein tehokkaimpana, mutta myös ongelmallisena, koska ne aiheuttavat vahinkoa myös sanktion asettajalle. Lisäksi sanktioiden kiertäminen on johtanut usein esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden kasvuun. Niistä on esimerkkejä etenkin Länsi-Balkanilta, mutta myös Irakin vastaisten pakotteiden yhteydessä 1990-luvulta. Afganistanin miehityksen seurauksena Neuvostoliitto joutui 1980-luvun alussa ankaraan elintarvikepulaan, kun se ei voinut ostaa maailmanmarkkinoilta viljaa Yhdysvaltain julistaman bokotin seurauksena. Neuvostojärjestelmä osoittautui hyvin haavoittuvaiseksi, minkä boikotti osoitti.

Venäjän uusi voimapolitiikka ei alkanut keväällä 2014, vaan on ollut kehkeytymässä viimeistään vuodesta 1999. Vasta Krimin anastus voimakeinoilla keväällä 2014 sai länsimaat vakuuttuneiksi, että Venäjän eristymisen ehkäisyyn nojautunut strategia ei toiminut. Lännen oli hyväksyttävä, että edessä oli ainakin osittainen paluu kylmän sodan kauden vastakkainoloon. Venäjän toimia ei voitu ohittaa ilman vastatoimia. Venäjän voimapolitiikkaa oli ryhdyttävä ”patoamaan”. Itse asiassa Venäjä katsoi Maidanin liikehdinnän seurauksena olleensa ”pakotettu” auttamaan ns. ‘maanmiehiään’ Ukrainassa.

Joka tapauksessa EU ja Yhdysvallat ottivat käyttöön erilaisia taloudellisia pakotteita muistuttakseen, että kaikella on hintansa. Kukaan diplomatian paremmin ymmärtävä ei silti usko, että Venäjä muuttaisi politiikkaansa - ainakaan välittömästi - pakotteiden seurauksena. Sanktioiden päämerkitys on silti poliittinen: niiden kautta viestitään esimerkiksi investoijille, että Venäjällä valtaa pitää hallitus, jonka sanaan ei voi luottaa. Toinen viesti on laajemmin kansainväliselle yhteisölle: voiman avulla ei saa muuttaa valtioiden rajoja. Emme voi palata 30-vuotisen sodan oloihin, missä anarkia syrjäytti hauraan järjestyksen.

Sanktiot vaikuttivat siihen, että aikanaan saatiin aloitettua ns. Minskin prosessi, joka tosin tätä kirjoitettaessa uhkaa ajautua karille. Lopulta sanktiotkaan eivät voi olla diplomatian vaihtoehto. Iran ja Yhdysvallat ovat pääsemässä diplomaattiseen ratkaisuun Iranin ydinohjelman kastroimisesta. Ilman sanktioita tähän ei olisi päästy. Diplomatian mahdollisuudet ovat Ukrainan kriisin osalta ennen muuta Kremlin käsissä. Jos Venäjä kuitenkin torjuisi diplomatian, se eristäisi itse itsensä. Voi olla, että tällä tiellä ollaan jo pitkällä.

Suomen on tietenkin varottava, ettei se omalla politiikallaan ajaudu eristäytyvän Venäjän vaikutuspiiriin, siis osittain eristäydy itsekin, vaan on yksiselitteisesti EU:n jäsenvaltio. Ulkomaiset investoijat arvioivat myös Suomea maan geopoliittisen aseman ja poliittisen vakauden perusteella. Halusimme sitä tai emme. Voimme itse vaikuttaa siihen, että meistä tehdyt johtopäätökset ovat oikeita eikä geopoliittista asemaamme enää verrattaisi aiempiin aikoihin. Vanhat keinot eivät aina päde uusissa oloissa.