Ruotsissa on puhjennut poliittinen kriisi, joka on täysin poikkeuksellinen ilmiö maassa. Kansankotia rakennettiin vuosikymmeniä sosialidemokraattien johdolla. Vasta 1970-luvulla sosialidemokraattien yksinvalta alkoi murentua, kun 1976 maahan tuli neljäksi vuodeksi porvarihallitus. Käytännössä porvarillinen blokki vakiinnutti asemansa maan johtavan poliittisen suuntauksena kuitenkin vasta 2000-luvulla. Suomessa muistetaan talven 1970 maalisvaalit, jolloin Suomen Maaseudun Puolue tuli ”puun takaa” ja kykeni 18 kansanedustajan paikallaan sekoittamaan poliittiset asetelmat kertaheitolla. 1970-luvulla Suomessa oli yhteensä 11 hallitusta. Suomi oli aidosti poliittisesti epävakaa maa. Perussyynä tähän poliittiseen epävakauteen oli, ei SMP, vaan Neuvostoliitto, joka kykeni vaikuttamaan siihen, että eduskunnan porvarillinen enemmistö menetti merkityksensä. Neuvostoliitto ei hyväksynyt porvarillista enemmistöhallitusta, koska Moskovan mielestä se olisi lännettänyt Suomen. Valtioneuvos Johannes Virolainen viittasi tähän, kun hän perusteli kokoomuksen syrjäyttämistä hallituksesta ”yleisillä syillä”. Paradoksaalisesti Urho Kekkonen presidenttinä kykeni kuitenkin vaikuttamaan siihen, että Neuvostoliiton eniten vastustama hanke, Suomen EEC-vapaakauppasopimus, liittyminen lännettymisen eteiseen, toteutui 1973.
”Yleisten syiden” avulla SDP sai eduskunnassa ”pyytämättä” poliittisen paalupaikan, jonka se on kyennyt pitämään aina näihin päiviin saakka. SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa perusteli kokoomuksen nousua puolueen hallituskumpaniksi 1987 Itä-Euroopan diplomaateille niin, että ”Kokoomus ja SDP ovat yhteiskunnallisessa rakennemuutoksessa tulevaisuuden puolueita”. Sinipuna oli silti myös este porvarihallitukselle, jollaista Neuvostoliitto vierasti. SDP menetti 1987 vaaleissa 100 000 äänestäjää, mutta se ei Sorsan analyysiä heikentänyt. Ruotsin hallituskriisin ratkaisemiseksi on ehdotettu ”Suomen mallia”, eli sosialidemokraattien ja kokoomuksen yhteistyötä. Tästä yhteistyöstä on kuitenkin olemassa kokemuksia. Harri Holkerin (kok.) hallituksen seurauksena sosisalidemokraatit romahtivat. kokemuksia. Paavo Lipposen (sd.) I ja II hallitukset johtivat kokoomuksen kannalta poliittisesti tappiollisiin 1999 ja 2003. Samaan aikaan Ruotsissa blokkipolitiikan seurauksena kokoomus nousi rajusti ja kykeni muodostamaan vahvan porvarihallituksen, joka menetti enemmistön vasta 2014. Ruotsin poliittisen asetelman on arvioitu pysyvän vaikeana myös maalisvaaalin jälkeen. Toisinkin voi käydä. Itse asiassa Ruotsidemokraattien antama tuki porvarillisten puolueiden allianssin budjetille on jo luonut tilanteen, jonka seurauksena maassa on de facto poliittinen enemmistö. Ruotsidemokraattien tuki saattaa ratkaista seuraavankin hallituksen pohjan. Vihreät eivät siihen ilmeisesti pysty, mikä kävi ilmi Stefan Löfvenin (sd.) hallituksen kaatumisen yhteydessä. Itse asiassa vihreiden asema on dramaattisesti heikentynyt Ruotsin politiikassa. Ilman vihreitä Löfvenillä olisi ollut ilmeisesti suuremmat mahdollisuudet selvitä kuin vihreiden kanssa yhteistyössä. Ruotsin vihreät ovat aktivisteja, joiden ideologinen linja on jäänyt hämärämmäksi. Lähinnä Ruotsin vihreät ovat eräänlaisia vasemmistovihreitä. Allianssin ja Ruotsidemokraattien muodostama ”epäpyhä allianssi”, enemmistö, voi olla jäljellä myös maalisvaalin jälkeen. Sopisiko tähän ”sinipuna”? Haluaisiko Ruotsin kokoomus aisapariksi sosialidemokraatit, jos nämä olisivat lisäksi selvästi suurempi puolue kuin kokoomus? Mutta vielä hankalampi asia on kokoomuksen äänestäjäkunta. Sosialidemokraattien nousua valtaan edesauttoi paradoksaalisesti nimenomaan Ruotsidemokraatit. Ilman tätä maahanmuuttoa arvostelevaa poliittista liikettä maassa olisi todennnäköisesti jatkanut porvarilliseen enemmistöön nojautunut hallitus. Ruotsin sosialidemokraatit ovat suurissa kannatusvaikeuksissa kuten useimmat sosialidemokraattiset puolueet Euroopassa. Ruotsin sosialidemokraatit eivät nousseet valtaan todellisina vaalivoittajina, vaan poliittisen kriisin seurauksena. Sinipuna tarkoittaisi Ruotsissa sitä, että kokoomus menettäisi varmuudella Ruotsidemokraateille valuneet äänestäjänsä: puolueen oikean laidan peruskannattajansa. Merkittävä osa Ruotsidemokraattien uusista äänestäjistä tuli kokoomuksesta. Lopulta kyse on kuitenkin ja nimenomaan yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista, joiden ratkaisemiseen vaalikamppailussa niin Suomessa kuin Ruotsissakin tulisi löytää ratkaisuja. Samalla maiden eduskuntavaalit ajallisesti alkavat mukautua toisiinsa.Olisiko tällä vaikutusta maiden välisiin suhteisiin? Kyse on myös siitä,että mikäli Ruotsissa porvariallianssi nousee valtaan uudestaan, turvallisuspolitiikka on varmuudella erittäin tärkeä vaalikysymys. Tämä on seurausta Venäjän uudesta voimapolitiikasta, jonka seurauksena Suomi ja Ruotsi joutuvat arvioimaan turvallisuutensa perusratkaisuja ja yhteistyötä huolellisesti.Löfvenin hallitus ei halunnut irtaantua perinteisestä sosialidemokratiasta ulkopolitiikassa, mihin liittyi Palestiinan tunnustaminen ja tiukka pitäytyminen sotilalliseen liittoutumattomuuteen. Lopuksi pieni kurkistus historiaan. Suomessa oli syksyllä 1976 vallassa keskustan vähemmistöhallitus, joka sopi joulukuussa oppositiossa olleen kokoomuksen kanssa budjetista. Se käänsi samalla talouspolitiikan suunnan ja merkitsi käytännössä askelta pois suuunnitelmatalouden tieltä kohti markkinataloutta. Olisi ollut loogista, että maahan olisi pystytetty porvarihallitus. SDP:ssä tajuttiinkin vuoden 1977 alussa, että Suomea kyettiin hallitseman ilman sosialidemokraatteja. Tämä johti poliittisiin lakkoihin. Myös ”Moskovan kortti” otettiin käyttöön. Neuvostoliitto painosti Kekkosta keskustan vähemmistöhallituksen kaatamiseen ja suurlähettiläs Vladimir Stepanov ehdotti Kekkoselle, että hän nimittäisi Sorsa laajapohjaisen vasemmiston ja keskustan hallituksen pääministeriksi. Näin maahan muodostettiin toukokuussa 1977 Sorsan johtama vasemmiston ja keskustan enemmistöhallitus, joka takasi sen, että SDP nousi jos ei hegemoniaksi niin avainpuolueeksi joka tapauksessa. Keskustalle tämä ”sinipuna” oli katastrofi, jonka puolue tajusi todella vasta 1987. Mikäli kaikki ovat samaa mieltä, kukaan ei ole mitään mieltä. Blokkirajat ylittävissä hallitusratkaisuissa on aina vaarana, että ”kaikki ovat samaa mieltä”. Holkerin hallituksessa vallitsi aina ”hyvä henki”, mutta samalla ongelmat lakaistiin maton alle. Kansakunta ajautui suurlamaan, kuten on tapahtumassa jälleen vuonna 2014.
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
"The more you understand the world, the higher your chance of shaping it". Don't walk behind me; I may not lead. Don't walk in front of me; I may not follow. Just walk beside me and be my friend. Alpo RusiValtiotieteen tohtori, suurlähettiläs, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja, professori ja kirjailija.
Blogiarkisto
January 2021
|