Väyrysen Puerto Ricon malli ei ole ratkaisu Krimin kysymykseen vaan pitäytyminen ETYK:in periaatteisiin

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) on kansainvälisten suhteiden dosentin ominaisuudessa blogissaan 31.12.2014 käsitellyt Ukrainan kriisiä. Väyrynen ehdottaa kolmikohtaista ratkaisua ”Ukrainan kriisille”, joista eniten huomiota on saanut ehdotus Puerto Ricon mallin soveltamisesta Krimiin. ”Ukrainan kriisissä ratkaisuksi voisi tulla Krimin itsenäisyyden osittainen palautuminen ja sen muuttuminen Puerto Ricon kaltaiseksi itsehallintoalueeksi, jolla olisi omat valtiolliset rakenteet. Donbassista voisi puolestaan tulla Ukrainaan kuuluva autonominen alue”.

On hyvä, että kansainvälisten suhteiden tutkijat, kuten Väyrynen tässä yhteydessä, esittävät näkemyksiään julkisuudessa. Pelon ilmapiirissä ei ratkota sodan ja rauhan kysymyksiä. Käsitykseni on kuitenkin, että Puerto Ricon malli ei sovellu Ukrainan kriisin ratkaisuksi, koska kyse on täysin erilaisesta kansainvälispoliittisesta asetelmasta kuin missä Puerto Ricon erityinen itsehallintomalli Yhdysvaltojen yhteydessä syntyi Pariisin rauhassa 1898. Puerto Ricon saari oli lähinnä Espanjan siirtomaapolitiikan jakojäännös Karibialla. Yhdysvallat ei ole voimakeinoin anastanut saarta, vaan sen asukkaat ovat valinneet itsehallintomallin myöhemmin kansanäänestyksissä. Pahimmillaan Väyrysen ehdotus vie ajatukset pois Ukrainan kriisin perusongelmista. Suomen viitekehys on Euroopan unioni, eikä asiallisia perusteita ole sotkeutua kriisiin muutoin.

Väyrysen ongelma on enemmänkin kansainvälisen kehityksen analyysissä, jossa ytimessä on Venäjän uusi voimapolitiikka, mitä hän ei pohdi riittävästi. Ymmärrän, että Väyrynen pyrkii tarjoamaan Krimille realismia tavalla, kuten hän sen ymmärtää.  Venäjän otettua voimakeinoin Krimin itselleen, tämä alue on kuitenkin yksinkertaisesti Venäjän miehittämä Ukrainan alue.  Voisivathan suomalaiset pyytää sodissa menetetylle Karjalalle ”Puerto Ricon mallia”, eli itsehallinnollista asemaa Venäjän federaatiossa, mutta näin ei kukaan ole ehdottanut. Ahvenanmaan itsehallintomalli syntyi viime vaiheessa kansainvälisessä yhteisymmärryksessä 1921. YK:ssa keväällä 2014 jopa Venäjän kumppanimaat ns. BRIC-valtiot pidättyivät äänestyksessä eivätkä tukeneet Venäjää.

Venäjän presidentti Vladimir Putin määritteli Krimin kysymyksen ratkaisun viimeksi uuden vuoden tervehdyksessään. ”Rakkaus omaa äitimaata kohtaan on yksi voimakkaimmista ja nostattavimmista tunteista. Se näkyi täysin Krimin ja Sevastopolin veljellisessä tuessa, kun he päättivät palata kotiin”. Lähtökohtaisesti Krimin kysymys on Venäjän näkökulmasta siten ratkaistu. Suomen ja kansainvälisen yhteisön suuren enemmistön näkökulmasta Krimin anastus jää silti vuosikausiksi vaikeasti ratkaistavaksi ongelmaksi ja vaikuttaa kielteisesti kansainväliseen kehitykseen. 

Väyrynen päättää bloginsa kuitenkin seuraavasti: 

”Toisen maailmansodan jälkeen tarvittiin kolme vuosikymmentä siihen, että ETYK:in puitteissa kypsyttiin kokonaisvaltaisesti ratkomaan sen jälkeen jääneitä ongelmia. Kylmän sodan päättymisestä ja Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut yli 20 vuotta. Olisiko jo aika pyrkiä yhdessä selvittämään tässä prosessissa syntyneitä ongelmia ja sopimaan niiden ratkaisemisesta?” On totta, että ETYK:in huippukokouksessa 1975 kyettiin ratkomaan monia kysymyksiä, mutta kylmän sodan perusasetelma, idän ja lännen vastakkainolo, ratkesi kuitenkin vasta 1989-1991 kun Varsovan liitto hajosi ja kommunismi romahti. ETYK vaikutti tähän, mutta ei ollut alun alkaenkaan konaisvaltainen ratkaisu aukiolleisiin konfliktin aiheisiin.

Mikäli  Ukrainan kriisiin haetaan ratkaisua, ei tilaa ole pienille välitysoperaatioille vaan aloite on Kremlissä, missä tiedetään, että anastus rikkoi ETYK:in 1990 vahvistettuja uutta Eurooppaa koskeneita periaaatteita karkeasti. Euroopan turvallisuusjärjestelmä, ei vain Ukraina, on siten kriisissä, eikä sitä ratkaise Puerto Ricon malli. ETYK:in uskottavuus on koetuksella. Jos sen mekanismeista ei ole Ukrainan kriisin ratakaisemiseen, edessä on uusi vastakkainolo ,jonka turvallisuuspoliittiset seurausvaikutukset leviävät Euroopan ulkopuolelle. Ensin on päästävä yhteisymmärrykseen ETYK-periaatteiden kunnoittamisesta, johon sopii huonosti voimalla hankittujen maa-alueiden kansainvälisoikeudellinen osittainenkaan hyväksyntä.