Onko Jaltan jakolinja palaamassa epämääräisesti takaisin Eurooppaan?

Helmikuun 4. päivänä  2015 tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä kun toisen maailmansodan ”kolme suurta” - Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Yhdysvallat - kokoontuivat Krimin niemimaalle Jaltalle neuvottelemaan päätöstä kohti edenneen maailmansodan tulevasta pesänjaosta. Huippukokous kesti viikon, jonka kuluessa syntyi Jaltan sopimus, joka tunnetaan kylmän sodan kahtiajaon eräänlaisena epävirallisena perustamisasiakirjana, koska mitään varsinaista rauhansopimusta ei koskaan myöhemmin solmittu.

Tutkimuskirjallisuudessa on laajalti hyväksytty näkemys, jonka mukaan kokouksen koollekutsuja Josif Stalin kykeni pitkälle sanelemaan pesänjaon Neuvostoliiton intressien mukaisesti. Länsiliittoutuneet olivat kokouksen alla kärsineet kirveleviä tappioita  ja joutuneet  hieman perääntymään Reinin joelle ulottuneilta rintamalinjoilta kun taas puna-armeija oli päässyt lähelle  Berliiniä Oder-joelle. 

Sotilaallinen kehitys antoi Stalinille näin vahvat neuvotteluasemat. Stalinin sanotaan kyenneen lisäksi puhumaan yhdellä äänellä, kun hänen liikkumatilaansa ei rajoittanut parlamentin tai hallituksen, puhumattakaan median vaikutus. Jaltalla Stalinin onnistui hämätä presidentti Franklin D. Rooselvelt ja pääministeri Winston Churchill uskomaan, että Puolassa ja muissa puna-armeijan valloittamissa maissa pidettäisiin ”vapaat vaalit”, jonka seurauksena ne saisivat ”valita puolensa”. Lisäksi länsijohtajat olivat epävarmoja, kuinka pitkälle he saattoivat mennä ilman, että kotikentällä vastassa olisi vihainen oppositio ja kärkäs lehdistö. Toisaalta Roosevelt halusi ennen muuta pakottaa Neuvostoliiton yhteiseen rintamaan Japania vastaan, jonka takia hän antoi Stalinille enemmän liikkumatilaa Euroopassa.

Joku voisi kysyä, mikä on lännen neuvotteluasema Ukrainan sodan ratkaisemisessa 2015? Euroopan unionissa ei ole edes puolustusasioista vastaavaa komissaaria, vaan erilaisia varapuheenjohtajia koordinoimassa infrastruktuurihankkeita ja ”julkisen diplomatian” tavoitteita. Vladimir Putinin asema on jossain määrin samankaltainen kuin Stalinilla 1945. Ei kai hänen tarvitse käydä pitkiä neuvonpitoja neuvonantajiensa kanssa, mitä hän seuraavaksi aikoo tehdä? Tosin toistaiseksi rintamalinjat eivät ole vielä Ukrainassa vakiintuneet, kun hybridisota on täysin kesken. Puhumattakaan siitä, että mediassa häntä ryhdyttäisiin toden teolla arvostelemaan virheistä ja talouden alamäestä hybridisodan ollessa vielä myös kesken. 

Mutta aivan varmasti tilanne on Putinin kohdalla jotain muuta kuin Stalinilla kun tämä käytännössä johti neuvotteluja Krimin niemimaalla helmikuussa 1945. Historialliset rinnastukset ovat hyödyksi, mutta ne voivat myös harhauttaa. Stalin sanoi myöhemmin 1940-luvulla Jugoslavian johtajalle Josip Broz Titolle, että toinen maailmansota erosi edellisistä suursodista siinä, että tällä kertaa mikään maa ei vetäydy sodan aikana valloittamiltaan alueilta. Näin oli käynytkin. Valloitusta seurasi miehitys ja sitä valvomaan Varsovan liitto. Jalta loi maaperää kylmän sodan kahtiajaolle. Tutkimuksen kannalta olisi kiintoisaa saada selville, antautuiko länsi Krimillä lopulta aivan liian helposti. Neuvostoliitto oli 1945 myös voimiensa äärirajoilla, eikä se ilman lännen aseapua olisi edes kyennyt voitolliseen vastarintaan. 

Kylmän sodan aikana ei rajojen siirroista paljoa puhuttu, koska ne koettiin sinetöidyiksi etenkin puna-armeijan verellä ja tappioilla. Paradoksaalisesti tämä auttoi Suomea, jonka ulkopolitiikan yhtenä tavoitteena 1970-luvulle oli Euroopna kahtiajaon status quo. Venäjän keväällä 2014 suorittaman Krimin väkivaltaisen anastuksen jälkeen Jaltan sopimusta on ryhdytty arvioimaan jälleen hieman uudesta näkökulmasta. Jokin aika sitten Putin otti myönteisesti kantaa 23.8.1939 tehtyyn ns.  Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnettuun kahden eurooppalaisen suurvallan tekemään etupiiri-sopimukseen. Onko Eurooppa tarkoitus jälleen jakaa etupiireihin? 


Ainakin se on tiedossa, että Putin ei allekirjoita Neuvostoliiton hajoamista legitiiminä tapahtumana. Hajoamiseen johtaneen kehityksen syyllisten etsintä on käynnissä. Venäjän kunnian palautus on meneillään, mille löytyy ymmärtäjiä myös Suomesta ja monista Euroopan äärioikeistolaisista ja vasemmistolaisistakin poliittisista leireistä. Neuvostoliiton hajoaminen oli Putinin mukaan ”geopoliittinen katstrofi”, jonka aiheuttamia vahinkoja on ryhdytty korjailemaan hybridisodan menetelmillä. Diplomatia on nähtävästi ajan peluuta. Epäselvyyttä on myös siitä, mihin uudet Venäjän vaikutusvaltapiirin rajat on tarkoitus vetää käynnistyneen hybridisodan jälkeen. Onko niin, että tässäkin sodassa lopputulos-ja rajat-vedetään sinne, minne hybridisotilaat etenevät?