Näkökulma Iltalehdessä: Mitronin arkistot avattava

Verkkouutisten toimittaja Juha-Pekka Tikka on ansioitunut entisen itäblokin arkistojen tutkijana. Hän paljasti 2007 kuuluisaksi tulleen Tiitisen listan takana olleen Stasin Helsingin aseman viimeisen päällikön, eversti Ingolf Freyerin oikean henkilöllisyyden. Freyer oli salanimellä Hans Pfeiler Helsingissä 1. lähetystösihteerin vakanssilla tammikuusta 1986 marraskuun alkuun 1989.

Freyer loikkasi länteen vuoden 1990 alussa ja kertoi Stasin tärkeimpien suomalaisten kontakti- ja yhteistyöhenkilöiden nimet Saksan tiedustelulle. Supo sai listan maaliskuussa 1990,mutta silloinen supon päällikkö Seppo Tiitinen arvioi, ettei "tunkio pöyhimällä parane". Ratkaisu oli karhunpalvelus oikeusvaltiolle ja kansalliselle turvallisuudelle. Listalla oli monia värvättyjä Stasin agentteja joiden toiminta oli vasta päättynyt.

Ukrainan kriisi on osoittanut, että Venäjän federaatio käyttää maan tiedustelupalveluja tehokkaasti päämääriensä ajamiseen Ukrainassa. Samoilla keinoilla vuonna 1970 Suomea uhkasi luisu epävakauteen. Kylmässä sodassa Suomi kuului Neuvostoliiton sotilaalliseen ja osin poliittiseenkin etupiiriin. Neuvostovastaisuuksia ei sallittu. Kuva Neuvostoliiton todellisuudesta hämärtyi. KGB:n yhteistyöhenkilöillä oli tässä keskeinen rooli.

J-P Tikka on selvittänyt Englannissa julkisuuteen avattuja ns. Mitrohinin arkistoja ja julkaissut 11.9. puolen sataa peitenimeä, joista suurimmalle osalle löytyi myös oikea nimi. Nämä suomalaiset henkilöt on rekisteröity KGB:lle vuosina 1972-84. Supo on saanut nuo nimet tietoonsa joskus 1990-luvun puolivälissä, mutta tiedossa ei ole, miten epäilyjen kanssa meneteltiin.

On todennäköistä, että Tikan esille tuomia tietoja tullaan väheksymään. On tietenkin ilmeistä, että joidenkin nimien osalta kyse oli vasta valmistelujen kohteina olleista henkilöistä. Heidän syyllisyytensä vakoiluun on siten kyseenalaista. Toisaalta professori Kimmo Rentola, ansioitunut SKP:n tutkija mutta myös entinen SKP:n aktivisti, on ehtinyt kommentoimaan SKP:n pääsihteerinä 25 vuotta toimineen Ville Pessin, KGB:n värvätyn "Baranovin" merkitystä.

Rentolan mukaan Pessi ei ollut varsinainen agentti, vaan "poliittinen luottohenkilö". Pessi oli kuitenkin hyvin vaarallinen agentti. Hän sekä hoiti NKP:n rahalahjoituksia että rekrytoi KGB:lle uutta kaaderistoa, mistä on useita esimerkkejä. Lisäksi hänellä oli verkostot hallituksessa ja eduskunnassa, joiden piiristä vuoti herkkää tietoa KGB:lle ja Stasille.

Pessi toi Moskovasta terveisiä suoraan hallitukselle. Hän otti tehtäviä vastaan KGB:ltä. On arvioitu, että SKDL:n parlamentaarisesta kannatuksesta olisi hävinnyt 30-50 prosenttia, jos KGB:n ja NKP:n apua ei olisi ollut käytettävissä. Tällä oli vaikutusta myöhemmin Vasemmistoliiton kannatukseen.

Mitrohinin arkistot ovat vain jäävuoren huippu siitä vaikuttamistyöstä, jota Neuvostoliiton ja laajemmin Varsovan liiton tiedustelupalvelut harjoittivat Suomessa. Tässä kaikkein keskeisimpiä henkilöitä olivat korkean yhteystason kontaktit, KGB:n ja Stasin "hoitamat" ministerit ja muut vaikuttajat.

KGB antoi tukea tietyille poliitikoille ja heidän avainasemissa toimineille avustajilleen. Samalla kun annettiin tukea, mustamaalattiin tuen kohteina olleiden kilpailijoita. Eikö tämä ole tutkimuksen arvoinen asia? Onko Suomen poliittisessa järjestelmässä vuonna 2014 systeemivikoja, joiden alkuperä löytyy kylmän sodan aikaisesta Varsovan liiton maiden tiedustelupalvelujen KGB:n Suomessa harjoittamasta vaikuttamispolitiikasta.