”Laillinen korruptio” on uhka myös lännen demokratioille

Kreikan kriisillä on monta selitystä. Eikä Kreikka ole yksin, vaan sen ongelmien tekijöitä löytyy muistakin maista. Yksi pääselityksistä liittyy korruptioon. Kreikassa eliitin korruptiosta lasku lankesi tavallisten kanslaisten maksettavaksi. Syriza sai valtansa tästä tyytymättömyydestä, kun kriisin aiheuttajat ovat paenneet maasta rahojensa kanssa. Arvovaltaisen George Mason -yliopiston professori Janine E. Wedel on tuoreessa teoksessaan puuttunut etenkin uudenlaiseen, ”lailliseen” korruptioon. Wedel esittelee tutkimuksensa tuloksia Foreign Policy -julkaisussa (17.2.2015).

Wedel erottelee erilaisia korruption muotoja, joista monille tavallisille sinnittelijälle on tuttu eräänlainen välttämätön korruptio (need corrption). Joku asia on hoidettava nopeasti, eikä aikaa ole edetä vaativan byrokratian kautta. Lakia saatetaan rikkoa tai ainakin ollaan lain omavaltaisen tulkinnan rajoilla. Taloudellisessa mielessä kyse on kuitenkin nappikaupasta.

Miksi arabimaissa  ja vaikapa Ukrainassa, Brasiliassa ja Turkissa kansalaiset ovat osallistuneet suuriin ja alun alkaen rauhanomaisiin mielenosoituksiin? Syynä ei ole ollut Wedelin mukaan demokratian puute tai edes sananvapauden rajoittamistoimet, vaan kyllästyminen eliitin korruptioon, jonka paljastamisessa sosiaalinen media oli tärkeässä roolissa.  Valtamedia ei tähän ole enää tehokkaasti kyennyt siksi, että se on myös ”laillisen korruption” piirissä samasta syystä kuin monet keskeiset instituutiot.  

Myös Venäjällä 2011/2012 käynnistyneet joukkomielenosoitukset suuntautuivat eliitin korruptoituneisuutta vastaan, jonka symboliksi nousi kolmatta kertaa presidentiksi itsensä junaillut Vladimir Putin. Todettakoon, että mielenosoitusten aattona Aleksanteri-instituutin tutkija korosti, ettei ”Venäjällä kansa mene kadulle”. Krimin miehityksen alla toinen Aleksanteri-instituutin tutkija korosti, ettei ”Putinilla ole aikeita ottaa Krimiä”. Onko instituutin sidonnaisuuksilla ”Venäjän ymmärtäjiin” ollut vaikutusta siihen, että Suomessa Venäjän kielteinen muutos ymmärrettiin vasta kun se oli jo tapahtunut. Onko tässä kyse yhdestä ”laillisen korruption” piirteestä, kun yliopistollisella instituutiolla on piiloteltu poliittinen agenda  ja siihen liittyvä rahoitus? Tämä ei ole syytös, vaan Wedelin analyysin motivoima kysymys.

Wedel pitää Yhdysvalloissa syntynyttä Occupy Wall Street -liikettä nimenomaisesti talouseliitin ”laillista” korruptiota vastaan suuntautuneena liikehdintänä.  Ongelmana on julkisen ja yksityisen suhde. Yhdysvalloissa pankkiiriliike Goldman Sachs oli kansan suussa ”Government Sachs”. Tämä pankki auttoi Kreikan hallitusta - ja Wedelinin mukaan ehkä muitakin velkaantuneiden maiden hallituksia - peittelemään velkoja 2000-luvulla. Kreikan romahdettua pankki ei ole kantamassa vastuuta.

Wedelinin tutkimuksen kohde ei olekaan jokin täysin korruptoitunut yhteiskunta, kuten Venäjä tai Kreikka, vaan Yhdysvallat, siellä harjoitettava ”laillinen korruptio”. Poliittisesta ja taloudellisesta järjestelmästä on tullut liian monimutkainen, mikä antaa eliitille erinomaiset mahdollisuudet operoida ”laillisen korruption” menetelmillä. Yhdysvaltojen voima demokratiana nojautuu Wedelin kaltaisten tutkijoiden mahdollisuuksiin paljastaa pelkäämättä korruptiota. Venäjällä Putin  puolestaan lopetti kaiken korruption tutkinnan, mikäli se uhkasi hänen valtaansa, niin tehokkaasti, että vuonna 2015 Venäjällä Putinin kannatus on tasolla 85%, koska hän on ”palauttanut Venäjän kunnian”.

Wedelin mukaan länsimaissa perinteiset instituutiot - pankit, puolueet, parlamentit, oikeuslaitos - ovat menettäneet arvostusta, kun etenkin keskiluokka on joutunut viimeisten vuosien aikana menettämään suhteellisesti enemmän ja samaan aikaan yhteiskuntiin on syntynyt pysyvästi syrjäytyneitä vaikka varallisuus on yhteensä kasvanut, mutta keskittynyt vain pienelle eliitille eri puolilla maailmaa. Suomessakin syrjäytyneet seuraavat medioista, miten jo ennestäään pankkisektorilla suuromaisuuksia haalineet haalivat niitä yhä enemmän keskellä taantumaa. Poliisin luottamusta eivät ole lisänneet Suojelupoliisin ilmiselvästi poliittisesti ohjattu toiminta, Aarnio-tutkinnan julkinen käsittely ja pitkittyneet rikostutkinnat. Syrizan kaltaisten vasemmistolaisten tai äärinationalististen (Ruotsidemokraatit naapurimaassamme) puolueiden kannatus lepää yhä vahvemmalla yhteiskunnallisella pohjalla. Jossain protesti purkautuu maahanmuuttajia vastaan (perusteetta, kuten Suomessa), jossain suoraan korrutoitunutta eliittiä vastaan (Venäjä, Brasilia, Espanja, Kreikka, Yhdysvallat).

Wedel keskittyyy ennen muuta länsimaiden ja Yhdysvaltojen kehitykseen. Hän varoittaa suurten yhteiskunnassa ulkopuolisiksi jäämässä olevien kansalaisten aiheuttamasta uhkasta demokratialle. Wedelin mukaan juuri tästä syystä ”meidän on arvioitava uudelleen korruptio joka heikentää kansalaisten uskoa ja luottamusta demokratiaan ja oikeuslaitokseen, puhumattakaan pankkilaitoksesta”. Wedelinin mukaan vasta kun on ymmärretty  ja paljastettu  uusi  ”laillinen korruptio” voidaan alkaa sen eliminointi ja sen jälkeen vasta palautttaa kansalaisten ja arvovaltansa menettäneiden julkisten instituutioiden välinen luottamus. Suomea ja muita Pohjoismaita, eikä kaukana niiden takana ole Yhdysvallat, on pidetty maailman vähiten korruptoituneina maina. Tälle väittämälle professori Wedel heittää kevyet mullat kehittämällä uuden  ja paljastavan lähestymistavan korruptioon, sen vaikuttavimpaan muotoon: ”laillisen peitteen alla tapahtuvaan korruptioon”.

Wedelinin innovatiivinen tutkimus  nojautuu tietenkin ongelman, korruption, ilmenemisestä tehtyyn laajaan muuhun  kansainväliseen aineistoon. Wedelinin ansio on paljastaa korruption uusi muoto, sen keskittyminen aikamme eliittiin eri instituutioissa. Tutkimuksen lukemisen jälkeen tulee epämiellyttävä olo, koska kyse ei ole mistään ideologisesti hurahtaneesta tutkijasta, vaan parhaan politologian perinteen pohjalta tehdystä analyysistä, jonka soisi herättävän niitä, jotka ovat huolissaan myös suomalasien demokratian, sananvapauden, oikeuslaitoksen ja yhteiskuntatutkimuksen tilasta.

Jokainen poliittinen nimitys tai tutkimatta jätetty illmiselvä virkarikos ovat potentiaalisia laillisen peitteen alle kätkeytyviä korruptiosta syntyviä ratkaisuja.

Lopetan tämän blogini Wedelin omaan yhteenvetoon, jota edellä jo lainasin:

Today we run the risk of creating a permanent class of outsiders. That is one reason we need to redefine corruption as violation of the public trust and not just as bribery or illegal behavior. This reconceptualization will move us toward reestablishing the broken connection between people on the ground and public institutions.