Keskustan turvallisuuspolitiikassa varaudutaan heikkenevän sään sateenvarjoihin

Suomen Keskusta julkisti tänään Viisi tavoitetta Suomelle 2025 - Keskustan strategiset hallitusohjelmatavoitteet. On selvää, että tasavallassa tarvitaan käänne näivettymiskierteen päättämiseksi. On tarpeetonta etsiä syyllisiä, mutta demokratiassa tarvitaan vaihtoehtoja. Keskustan tavoite käsitykseni mukaan on luoda vaihtoehto taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aikaasaamiseksi.

Keskustan tavoiteohjelmassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kirjattu perinteisesti. Siinä seisotaan konsensuksen takana. On  psykologisesti ymmärrettävää, että nopeasti muuttuvassa kansainvälispoliittisessa tilanteessa ei tehdä radikaaleja avauksia. Harvoin ennakkoon maalataan uhkakuvia, vaan luotetaan yhteistyöhön pahimpienkin kriisien ratkaisemisessa. Historia osoittaa kuitenkin, että toiveiden ja realiteettien välillä ei aina ole korrelaatiota. Uskotaan rauhaan, mutta todellisuudessa rauhan pilarit ovat rapistumassa. Tämä on tilanne Euroopassa vuonna 2015. Erityisen hankalasti kehitys kohtaantuu Venäjän läntisillä rajoilla. Suomen on tähän sopeuduttava tavalla, joka vahvistaa turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Tehtävä on vaikeutunut.

Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, tai kuten todetaan sotilasliittojen ulkopuolinen EU:n jäsenvaltio, eikä keskustan tavoiteohjelmassa liittoutumista kategorisesti torjuta. Suomen asema NATO:n ulkopuolisena Venäjän rajanaapurina ei ole tietenkään sama kuin vuonna 2000. Puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk.) toi selkeästi esille EK:n paneelissa 28.1., että Venäjän kehitys on ollut pettymys. Tämä selittää, miksi myös keskusta korostaa puolustuksen vahvistamisen merkitystä ja koko maan puolustamiskyvyn ylläpitämistä. Tämä saattaisi merkitä eräiden varuskuntien lakkauttamisen uusharkintaa, etenkään mikäli Venäjän voimapolitiikka ei taittuisi. Tämä johtanee laajempaan turvallisuuspoliittisen aseman selvitystarpeeseen, mikäli havaitaan, että pohjoisen Euroopan voimatasapaino muuttuu Suomen kannalta kielteiseen suuntaan. Kehitys voi myös kääntyä vakauden vahvistumisen suuntaan, mikäli Venäjä muuttaa politiikkaansa

Pienenä maana Suomi tuskin voi vaikuttaa ratkaisevasti muuhun kuin siihen, että se ei huomaa asemansa muuttumista. Venäjän kehitys on yllättänyt monet, eikä siinä suhteessa keskusta ole puolueena eri asemassa kuin hallituspuolueet, saatikka ulkopolitiikasta vastuussa oleva tasavallan presidentti. YK:n turvallisuuneuvostossa 2012 kärsitty tappio on silti ainutlaatuinen takaisku ja kertoo jotain Suomen aseman muutoksesta. Takaisku oli seurausta lähinnä tuen menetyksestä länsiryhmässä. Toinen Suomen aseman muutoksesta kielivä seikka liittyy Venäjän voimapolitikan arvaamattomuuteen, mutta myös islamilaisen terrorismin leviämiseen. Nämä kehityspiirteet eivät voi lisätä turvallisuuden tunnetta maan läntisissä rajanaapureissa, vaikka mitään  sotilaallista uhkaa ei Suomeen kohdistuisikaan. Tämä sillä varauksella, että Suomelle strategisesti välttämätön lento- ja laivaliikenne ei joutuisi edes vahingossa sotilaallisen häirinnän saatikka vahingon kohteeksi. Alueloukkauksien merkitystä tulee arvioida tästäkin näkökulmasta. Jokainen alueloukkaus on myös sotilaallinen uhkatekijä.

Keskustan ohjelma ei vaikuttaisi sitovan päättäjiä tiukkoihin linjauksiin, vaan muodostaa viitekehyksen vuoden 2015 alkupuolella vallitsevan turvallisuuspoliittisen säätilan varalta. Ohjelmaa voi lukea tällöin niin, että ainakin sateenvarjoja ollaan kehoitettu varailemaan. Euroopan ylle on todellakin kertymässä tummenevia pilviä, jos ei vielä myrskypilviä.