Joulukuun sopimus - onko kytköksiä Suomeen?

Ruotsissa saavutettiin tänään kahden hallituspuolueen ja ja neljän keskustan ja oikeiston puolueen, ”Allianssin”, välillä ”Joulukuun sopimus”, joka luo edellytykset sille, että Ruotsissa vähemmistöhallitus voi jatkaa hallitsemista parlamentarismin periaatteiden mukaisesti. Samalla luovuttiin uusista vaaleista, jotka oli määrä pitää maaliskuussa 2015.

Lehdistötilaisuudessa selvisi, että saavutetun sopimuksen ytimessä on budjettiratkaisu, joka saavutettiin kun Ruotsidemokraatit tukivat Allianssin budjettiehdotusta sen sijaan että ne olisivat äänestäneet tyhjää ja antaneet näin epäsuoran tuen sosialidemokraattien ja vihreiden budjettiehdotukselle. Ruotsissa jatkaa vähemmistöhallitus, joka käytännössä noudattaa Allianssin viitoittamaa budjetti- ja talouspolitiikkaa. Ensi huhtikuussa hallitus voi tehdä lisäbudjetin, jonka avulla se voi kaunistella omaa linjaansa, mutta ei käytännössä muuttaa peruslinjauksia, joiden katsotaan ulottuvan aina 2020-luvulle.

Miksi Ruotsissa ei istutettu valtaan six-pack-hallitusta, kuuden puolueen hallitusta sen sijaan että demokratian kannalta parempana pidettiin sosialidemokraattien ja vihreiden vähemmistöhallitusta? Ratkaisuhan on iso riski myös etenkin Ruotsin kokoomukselle, joka saattaa jatkossa joutua tiukille Ruotsidemokraattien kanssa, jonne puolue menetti melkoisen osan äänestäjiä syyskuun vaalissa.

Ensinnäkin Ruotsissa pidetään tärkeänä, että maassa on selkeitä poliittisia vaihtoehtoja, kuten Ruotsin liberaalipuolueen puheenjohtaja ratkaisua perusteli. Puhdas valtapolitiikka on toissijaista. Toisekseen ”Joulukuun sopimus” on aitoa hätätilahallitusta parempi ratkaisu, koska sopimus tavallaan vapauttaa kaikki osapuolet vastustamaan Ruotsidemokraattien aiheuttamaa ”uhkaa” samalta viivalta. Sopimuksen avulla yritetään neutralisoida Ruotsidemokraatit, mikä on lopulta sopimuksen kaikkein arveluttavin seikka.

Suomen vaalien kannalta Ruotsista voisi ottaa mallia siinä mielessä, että six pack-vaihtoehto on sielläkin todettu demokratian kannalta kielteiseksi ratkaisuksi. Parempi on selkiinnyttää vaihtoehtoja vähemmistöhallitustietä, joita kansalaisille tarjotaan, kun hallituksia muodostetaan. Jollain tavalla olisi päästävä eroon sammutettujen lyhtyjen politiikasta. Vaaleissa tulisi äänestäjän tietää, millaiselle hallituspolitiikalle hän antaa äänensä. Onko tämä demokraattinen vaihtoehto mahdollinen suomalaisessa konsensus, kolmikanta tai ”six-pack-demokratiassa”, jää nähtäväksi.

Suomen ja Ruotsin tulee joka tapauksessa tiivistää yhteistyötä. Tämä on myös taloudellisen kasvun ja turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Suomen on viisasta säilyä kaksikielisenä maana. Tämä edellyttää Suomessa ”kielirauhaa” pitkälle 2020-luvulle. Samalla saattaa olla järkevää luoda joitain joustoja etenkin valtion virkojen kielitaitovaatimusten tarkastelussa ja koulujen opetuksessa. Tasavertaisuudesta on huolehdittava.